VIISKANNAN KOULU
|
PAKANALLINEN VUOSIKALENTERI
Luonnonuskontojen seuraajien vuosikalentereihin kuuluu monia juhlia sekä muita tärkeitä ajankohtia, joita valtaväestö ei tunne kovinkaan hyvin. Moni näistä pakanallisen kalenterin pyhistä on vuosituhansien saatossa saanut uuden nimen sekä hyväksytymmän hengellisen sisällön, joskin niistä on hyvin tunnustettavissa alkuperäinen henkinen tausta. Pakanallinen vuosikalenteri perustuu pääosin luonnon vuosirytmiin ja juhlat ajoittuvat erilaisiin luonnon kiertokulun taitteisiin, kuten auringon sekä kuun vaiheisiin. Tärkeitä ovat lisäksi aiemmin elämän kannalta tärkeät ajankohdat, kuten kevään uuden viljan kylvö sekä syksyn sadonkorjuut. Osa pakanallisen kalenterin tärkeistä päivämääristä on tunnuksenomaisesti yhteisiä miltei kaikille eri luonnonuskonnoille. Näiden yhteisten vuosikalenterin juhlien nimitykset sekä tarkka ajoittuminen voivat vaihdella hieman perinteestä riippuen.
YLEISIMPIÄ SAPATTEINA TUNNETTUJA PAKANALLISIA VUOSIJUHLIA
Samhain (31.10.) vietetään vuoden viimeisen sadonkorjuun kunniaksi. Luonto on nyt antanut kaiken, mitä tarvitaan tulevaan pimeää lepokautta varten. Samhain on uuden vuoden alku; se päättää vuotuisen satokauden. Valoton ja ulkoisesti uinuva luonto todellisuudessa valmistautuu jo uuteen hedelmälliseen kiertoon. Samhain tunnetaan kekrinä, Halloween -päivänä sekä kuolleiden juhlana. Juhlan perinteet vaihtelevat suuresti, mutta niitä yhdistää yleisesti kiittäminen sadosta sekä kuluneesta vuodesta, poisnukkuneiden muistaminen, valmistautuminen uuteen sekä vanhan taakse jättäminen. Samhain merkitään perinteisesti pakanallisen vuosikalenterin viimeiseksi juhlaksi, sillä se päättää Yule -juhlan aloittaman kasvukauden. Samhain on toisaalta pakanallisen perinteen seuraajan mahdollisuus jättää kaikki mennyt taakseen ja aloittaa puhdistuneena uusi
Yule (talvipäivänseisaus, vuosittain 20.–22.12. välisenä aikana) Talvipäivänseisaus-päivänä vuosi on kaikkein pimeimmillään ja toisaalta uusi valoisa kausi alkaa. Yule on lisääntyvän valon juhla. Se on ikään kuin elämää ylläpitävän auringon uudelleensyntymän juhla, jonka perinteisiin kuuluu esimerkiksi erilaisten tulien ja kynttilöiden polttaminen auringonvalon ja -lämmön vahvistamiseksi.
Imbolc (1.2.) Suomessa talven ollessa vielä monesti kylmimmillään, Imbolc muistuttaa lähestyvästä keväästä. Se on ensimmäinen kevätjuhla ja Imbolc-juhlan perinteisiin kuuluu lisääntyvän valon toivottaminen tervetulleeksi. Imbolc tunnetaan myös Soihtujuhlana, muistutuksena vanhasta eurooppalaisesta perinteestä polttaa juhlassa soihtuja, kokkoja ja tulia. Esimerkiksi uudet wiccalaiset on ollut tapana vihkiä suuntaukseen Imbolc -juhlassa.
Ostara (kevätpäiväntasaus, 20.–22.3.) Kevätpäiväntasaus -päivänä valo voittaa pimeyden ja Ostara -juhlaa seuraava päivä on ensimmäistä kertaa pidempi kuin yö. Ostara tunnetaan myös Kevätjuhlana.
Beltane (30.4.) Toukoyö eli Beltane on kevään hedelmällisyyden juhla. Yule-juhlasta alkanut valon lisääntyminen on saanut luonnon heräämään ja aloittamaan kasvun. Eläimet ja luonto kylvävät siemenet, jotka myöhemmin syyskaudella muuntuvat runsaaksi sadoksi. Beltane -juhlan perinteisiin kuuluvat monenlaiset hedelmällisyysrituaalit sekä hedelmöittyvän maan kiittäminen ja kunnioittaminen.
Litha (kesäpäivänseisaus, 20.–22.6.) Litha -juhlan perinteet on hyvin selvästi edustettuna paremmin juhannus-juhlana tunnetussa keskikesän juhlassa. ja siihen kuuluu esimerkiksi aurinkoa kunnioittavien kokkojen polttaminen. Litha ajoittuu kesäpäivänseisaus-päivään. Auringon valo on voimakkaimmillaan ja alkaa nyt heiketä, kunnes ikään kuin kuolee ja syntyy uudelleen Yule-juhlassa talvipäiväseisaus-päivänä.
Lughnasad (1.8. tai ensimmäisen sadonkorjuun aikaan) Ensimmäisen sadonkorjuun juhla Lughnasad muistuttaa lähestyvästä satokauden ja samalla pakanallisen kalenterin mukaisen vuoden päättymisestä. Luonto on nyt hedelmällisimmillään. On tullut aika nauttia kylvön sadosta. Lughnasad tunnetaan myös elokuun aattona, elo- ja lammas-juhla -nimillä. Lughnasad -juhlan perinteet sopivat hyvin suomalaisuuteen; siihen kuuluvat muun muassa vaeltaminen luonnossa sekä marjojen, sienten ja hedelmien kerääminen. Lughnasad -juhlaa vietetään ensimmäisen sadonkorjuun yhteydessä. Se sijoittuu usein auringonlaskuun sekä iltaan. Lughnasad -juhlan ajankohta voi ja saa vaihdella vuosittain sekä alueittain.
Mabon (syyspäiväntasaus, 20.–22.9.) Syyspäiväntasaus-päivänä vietetään Mabon -juhlaa. Yö on ensimmäistä kertaa pidempi kuin päivä. Auringon valo ja lämpö heikkenevät; on tullut kolmesta toisen sadonkorjuun juhla. Maan energiat virtaavat hiljalleen yhä syvemmällä maan sisässä, ollen heikoimmillaan tulevien Samhain- ja Imbolc-juhlien välillä. Mabon -juhlassa kiitetään maan antimista ja valmistaudutaan lähestyvään luonnon lepojaksoon.
ESBAT- ELI KUUJUHLAT Pakanallisessa kirjallisuudessa kuunvaiheisiin liittyvistä tapahtumista on tapana puhua esbat -juhlina. Suomeksi voitaneen puhua kuujuhlista tai tarkemmin täysikuujuhlista, joita vietetään kuunkierrosta riippuen 12–13 kertaa vuodessa. Tarkempaa tietoa kuujuhlista löytyy kuuta käsittelevästä osiosta.
MUUT PAKANALLISET JUHLAT Omaa juhlaperinnettä edustavat luonnonuskonnon perinteitä noudattavien henkilökohtaiset juhlat, jotka liittyvät eri elämänvaiheisiin, kuten lapsen syntymään, aikuiseksi tulemiseen, vihkiytymiseen jonkin perinteen seuraajaksi, kahden ihmisen sitoutumiseen toisiinsa, sairauteen sekä kuolemaan. Toisaalta pakanuudelle on ominaista spontaanit rituaalit ja jumaluuksia, luontoa, energioita, sekä vastaavia kiittävät juhlat, joita vietetään milloin tahansa. Henkilökohtaisia juhlia vietetään milloin vain. Usein ne rytmitetään kuunvaiheiden mukaisesti; kasvava sekä täysi kuu koetaan voimaa ja rituaalia vahvistavaksi, vähenevä sekä kuollut kuu yhdistetään usein rituaaleihin, joiden tarkoituksena on heikentää tai poistaa jotain. Henkilökohtaisten juhlien sekä kuujuhlien perinteet ovat kuitenkin hyvin vaihtelevia ja noudattavat jokaisen pakanan henkilökohtaista intuitiota. |